Vältä lentomatkustusta! Jätä punainen liha pois! Älä käytä muovipillejä! Älä juo alkoholia! Älä aja autolla! Käy kylmässä suihkussa! Kun vieraasi saapuu ravintolaasi, hän on kuluvan kuun aikana todennäköisesti kuullut tavalla tai toisella kaikki nämä viestit jostakin lähteestä. Viikonlopun koittaessa vieraasi haluaa kokea eskapismia, pienen irtioton arjen huolista. Ravintolasi menua lukiessaan vieraasi huomaa, että siihen on merkattuna kunkin annoksen hiilijalanjälki hiilidioksidiekvivalentteina – että tämän verran lähempänä maailma on loppumistaan, koska vieraallasi on hauskaa. Onko sinun ravintolasi se paikka, jossa vieraan ilmastoahdistus helpottaa?
Älä myy avokadoja, äläkä punaista lihaa! Älä osta ulkomailta! Kahvikaan ei ole enää okei, paitsi jos sillä on kallis sertifikaatti. Älä tuhlaa sähköä! Älä tuhlaa vettä! Kierrätä enemmän! Miksi tuotat niin paljon jätettä? Eikö hävetä? Sinä olet kuullut kuluvan kuun aikana nämä kaikki samat viestit, mutta lisäksi olet istunut yhdessä vastuullisuuskoulutuksessa, kenties jutustellut yritykseesi palkatun kestävyysagentin kanssa ja hikikarpaloita pyyhkien lukenut yrityksesi hiilijalanjälkianalyysin. Sinä haluaisit harrastaa menestyvää liiketoimintaa ja ilahduttaa vieraitasi, mutta ilmastoahdistus jyllää ravintolasalin molemmin puolin. Sinähän edistät liiketoiminnallasi luontokatoa!
Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän syvennyt vastuullisuusasioiden kehittämiseen ravintolassasi, sitä toivottomammaksi urakka alkaa paljastua. Taas meni 5 kg lounaslasagnea roskiin, kun se ei mennyt kaupaksi hävikkiapplikaatiossa. Siinä oli jauhelihaa! Astianpesukonekin oli 2h 45 min päällä ilman että sitä käytettiin, kuinkahan paljon siinäkin hukattiin sähköä? Asiakastoiveena oli mangokastiketta lounassalaattiin, eiväthän mangot kasva Suomessa! Pian pääsen ensimmäistä kertaa lomalle viiteen vuoteen ja ajattelin lentää Italiaan – kehtaakohan siitä kertoa kellekään? Myöhemmin istahdat kestävän kehityksen etäaamukahveille, jossa kouluttaja paljastaa, että on olemassa muitakin mitattavia jalanjälkiä kuin hiilijalanjälki. Ei perkele!
Tarkkasilmäisimmät lukijat saattoivat huomata, että viittaan asiakkaisiin aina vieraina, tai ainakin pyrin tekemään niin – mokasin siinä kohdassa, kun kirjoitin mangokastikkeesta asiakastoiveena. Tämä juontaa juurensa perustavaa laatua olevaan oivallukseen, jonka sain muutama vuosi sitten. Tai itseasiassa muistan täsmälleen sen hetkenkin, se oli keskustelu Koskenkorva Vodkan Global Ambassador Mikael Karttusen kanssa vuonna 2020: me MaRa-alalla toimivat ihmiset olemme tosiasiassa viihdealalla emmekä palvelualalla. Meillä ei täten ole asiakkaita, vaan vieraita. Asiakkaille pyritään myymään juttuja, joita he eivät tarvitse. Vieraita sen sijaan kestitään ja pidetään hyvänä.
Meidän tehtävämme ei ole valmistaa ja kuskata ruokaa ihmisten pöytiin. Meidän tehtävämme ei myöskään ole tarjota heille rahaa vastaan kattoa ja aamiaista konferenssiviikonloppuisin. Meidän tehtävämme on tehdä jonkun päivästä parempi. Joka päivä.
Entistä Navy SEAL-kouluttajaa Jocko Willinkiä haastateltiin Youtubeen. Häntä pyydettiin listaamaan 10 asiaa, joita ilman hän ei voisi elää. Jocko Willink vastasi hölmistyneenä, ikään kuin kysymys olisi ollut hänen mielestään harvinaisen typerä: ”En voi elää ilman vettä, happea ja ravintoa. Kaiken muun puute on vain pieni ärsytystekijä”. Uskaltaisin olettaa, että miehen jonka erityisosaamisalueena on kuukausia viidakossa elossa pysyminen juuria nakertaen, elämisen hiilijalanjälki on suhteellisen pieni. Meillä muilla palkitseva elämä vaatii vähän muutakin, välillä myös eskapismia.
Jotta ihmiskunnan elämä voi jatkua tällä planeetalla jossakin määrin siedettävissä olosuhteissa (kuten että meillä on hengitettävää happea ja Ravintola Kämp), muutoksia toimintaan on ilman muuta tehtävä. Kysymys on maailmanpoliittinen, moniulotteinen ja mahdoton hallita. Helpompaa – ja oikeastaan ainoa asia jonka voimme todellisuudessa tehdä – on keskittyä siihen, mitä juuri minä voin tehdä.
Mikä sitten on tarpeeksi? Tässä piilee ilmastoahdistuksen ansa: sinä et aiheuta itsellesi ilmastoahdistusta, vaan ympärilläsi olevat ihmiset aiheuttavat sitä vertaamalla, arvostelemalla ja masinoimalla syyllisyyttä. Kyseessä on juuri itse keksimäni sana: toksinen vastuullisuus. Kaikki se mitä teet muuttaaksesi ravintolasi vastuullisemmaksi – sinun kädenjälkesi – on tarpeeksi. Alamme saapua tämän blogikirjoituksen pointtiin.
Sinun pitää MaRa-alan yrittäjänä, työntekijänä ja mahdollistajana antaa itsellesi anteeksi niistä teoista, joita et juuri nyt voi tehdä. Jos olet valinnut tehdä ravintolassasi jonkin ilmastotoimenpiteen, ole tyytyväinen siihen ja tee seuraava toimenpide sitten kun se on sinulle sopivaa. Mikäli avokadopasta on ravintolasi myydyin annos, älä poista sitä menulta ilmaston tai varsinkaan somen äänekkään vähemmistön takia. Tee jokin muu toimenpide. Mikäli sinulla ei ole juuri nyt varaa uusia kaikkia ravintolasi sähkölaitteita, se on ihan okei. Tee jokin muu toimenpide. Mission Positive Handprintin nettisivuilla on materiaalipankki, josta saat mahtavia ideoita ja työkaluja polkuasi helpottamaan. Kun olet saanut seuraavan uudistuksen ravintolassasi hienosti maaliin, palkitse itsesi!
Jos me täällä MaRa-viihdealalla opimme antamaan itsellemme anteeksi meidän puutteemme ja iloitsemaan onnistumisistamme, ehkäpä meidän vieraammekin uskaltavat antaa itselleen anteeksi ja uskaltavat tulla luoksemme juhlimaan omia onnistumisiaan. Vaikka heidän naapurinsa vaihtoikin juuri Teslaan ja pakotti lapsensa kasvissyöjiksi.
**
Blogitekstin on kirjoittanut Tomi Hiltunen (baarimestari, näyttötutkintomestari, kasvatustieteen maisteri). Hän työskentelee Jyväskylän ammattikorkeakoulussa palveluliiketoiminnan lehtorina ja asiantuntijana Mission Positive Handprint -hankkeessa. Hän toimii myös yrittäjänä cocktailbaarissa sekä virvoitusjuomatehtaassa. Hän syö lihaa, mutta kirjoitti tämän blogitekstin tuulivoimalla tuotetulla sähköllä.
Kuva: Tomi Hiltunen